Aspiriinin valmistus

Yleistä Asetyylisalilyysihaposta

Asetyylisalisyylihappo (ASA), joka tunnetaan myös nimellä aspiriini lääkkeen tunnetuimman tuotemerkin mukaan, on tulehduskipulääke, joka lievittää kipua ja kuumetta sekä vähentää tulehdusta.Asetyylisalisyylihappo ehkäisee veren hyytymistä, joten sitä voidaan käyttää ehkäisemään veritulppia. Monet veritulpille alttiit henkilöt nauttivat säännöllisesti ennalta ehkäisevässä tarkoituksessa asetyylisalisyylihappoa. Yleinen virheellinen käsitys tästä on että asetyylisalisyylihappo "ohentaa verta". Asetyylisalisyylihapon ehkäisevä vaikutus veritulppien muodostumisessa perustuu kuitenkin siihen, että se estää erästä tromboksaani A2:n muodostumiseen osallistuvaa entsyymiä toimimasta. Tromboksaani A2 tehostaa verihiutaletulpan muodostumista.

Asetyylisalisyylihapon kipua ja tulehduksia lieventävä vaikutus perustuu siihen, että se toimii irreversiibelinä inhibiittorinasyklo-oksigenaasille, jolla on tärkeä rooli prostaglandiinien synteesissä. Aktiivisen keskuksen läheinen seriinitähde asetyloituu, jolloin entsyymin toiminta estyy. Asetyylisalisyylihappo sitoutuu tehokkaammin COX-1 varianttiin.Prostaglandiinien synteesi kiihtyy juuri kuumeen ja kivun aikana. Syklo-oksigenaasi on sama entsyymi, joka osallistuu veren hyytymiseen.

Historiaa

Luonnon salisylaatteja, joiden synteettisenä johdannaisena asetyylisalisyylihappoa voidaan pitää, on luonnossa muun muassa pajun kuoressa. Kuorta onkin käytetty rohtona kuumeeseen ja reumaattiseen särkyyn kautta aikojen. Vanhimmat todisteet pajurohdostenkäytöstä ovat tuhansien vuosien takaa (1500 eaa.), Egyptistä löydetyissä Ebersin papyruksessa. Samanlaisia mainintoja on myös muinaisilta sumereilta ja assyrialaisilta. Pajun, erityisesti valkosalavan (Salix alba), käyttö rohdoksena on ollut tunnettua myös kiinalaisten, intialaisten ja kreikkalaisten kulttuurien keskuudessa

Salisyylihappoa valmistettiin synteettisesti 1800-luvun puolivälissä, mutta sen käyttö lääkkeenä ei ollut laajaa hapon aiheuttamien sivuvaikutusten, yleisimmin mahaärsytysten vuoksi.

Työvaiheita aspiriinin valmistuksessa

Asetosalisyylihapon valmistus on yksinkertainen reaktio, joka voidaan suorittaa pienessä mittakaavassa erlenmeyerpullossa. Kiteinen raakatuote eristetään suodattamalla imun avulla ja puhdistetaan kiteyttämällä.

Esteröinti

Esteriä valmistetaan alkoholista ja karboksyylihapoista. Kun alkoholi reagoi hapon kanssa, syntyy esteriä ja vettä. Reaktio on yleensä tavattoman hidas, ja sen nopeuttamiseksi joudutaan usein käyttämään katalyyttiä. Käytännössä estereitä valmistetaan kuumentamalla karboksyylihappoa hapon (katalyytti) läsnä ollessa ja alkoholin ollessa liuottimena. Tätä happokatalysoitua esteröintiä sanotaan myös Fischerin esteröintireaktioksi. Kun etanoli ja etikkahappo reagoivat, syntyy etikkahapon etyyliesteriä eli etyyliasetaattia. Päärynän maun saa aikaan etikkahapon ja pentanolin (amyylialkoholin) esteri, etikkahapon pentyyliesteri eli pentyylietanaatti (amyyliasetaatti). Rommin maun taas saa aikaan muurahaishapon ja etanolin esteri, eli etyylimetanaatti (etyyliformiaatti). Jasmiinin tuoksu on peräisin etikkahapon ja bentsyylialkoholin esteriltä.

Estereitä voidaan valmistaa myös anhydrideistä tai happokloridin kautta, jolloin karboksyylihaposta valmistetaan ensin tionyylikloridin (SOCl2) avulla happokloridi, joka reaktiivisena yhdisteenä reagoi nopeasti alkoholin kanssa muodostaen esterin.

Estereitä syntyy myös alkoholin reagoidessa vastaavalla tavalla epäorgaanisten happojen kanssa. Silloin tosin esterimolekyylissä olevan happisillan toisella puolella ei ole hiili vaan haposta peräisin oleva jonkin toisen alkuaineen atomi. Tällainen esteri on esimerkiksi nitroglyseroli (glyseryylinitraatti), joka syntyy glyserolin reagoidessa typpihapon kanssa:

C3H5(OH)3 + 3 HNO3 → C3H5(ONO2)3 + 3 H2O.

Lukuisia estereitä käytetään elintarviketeollisuudessa aromivahventeina ja makuaine-esansseina. Kemian teollisuudessa niitä käytetään lisäksi liuottimina.

Liuotus

Liuotus tarkoittaa jonkin aineen sekoittamista liuottimeen, eli aineeseen johon liukeneminen tapahtuu. Liukenemisen tulos on homogeeninen, eli tasa-aineinen seos. Vesi on todella hyvä liuotin.

Liuotukseen ja liukoisuuteen vaikuttaa liuottimen lämpötila ja liuotettavien aineiden kemialliset ominaisuudet. Pooliset yhdisteet liukenevat poolisiin liuottimiin, kuten ruokasuola veteen. Poolittomat yhdisteet puolestaan liukenevat poolittomiin yhdisteisiin, kuten rasvat hiilivetyliuottimiin. Liuotusta käytetään mm. lääketeollisuudessa.

Kiteytys

Kiteyttämisellä tai kiteytyksellä (joskus myös kristallisoinnilla) tarkoitetaan jonkin aineen saattamista kiteiseen muotoon. Kiteisellä muodolla tarkoitetaan tässä yhteydessä usein vielä yksittäiskidettä, jossa kappaleen kaikki atomit tai molekyylit kuuluvat yhteen ainoaan kidehilaan.

Kiteyttämisellä saadaan epäpuhtaudet jäämään liuottimeen. Aine liuotetaan sopivaan liuottimeen tai niiden seokseen. Liuosta jäähdytetään, jolloin aineen liukoisuus pienenee ja voidaan myös lisätä pieni kide ainetta, jonka halutaan kiteytyvän. Sitten odotetaan. Liuoksessa alkaa vähän kerrassaan muodostua kiteitä, jotka lopuksi suodatetaan liuoksesta erilleen. Jos halutaan erittäin puhdasta ainetta, on kiteyttäminen tehtävä muutamia kertoja uudestaan.

Kiteytys on taloudellisuutensa ja tehokkuutensa vuoksi yleisesti käytetty erotus- ja puhdistusmenetelmä kemianteollisuudessa, lääketeollisuudessa sekä elintarviketeollisuudessa.

Suodatus

Suodatusta käytetään kemiassa erottamaan liuoksesta epäpuhtauksia tai erottamaan aineet toisistaan.

Suodatus voidaan suorittaa käyttämällä Büchnersuppiloa. Büchner-suppiloon laitetaan sopiva suodatinpaperi, liuos suodatetaan sen läpi imussa.

Myös tavallinen suppilo soveltuu suodatukseen. Siihen voidaan laittaa suodatinpaperi, jonka läpi nesteen annetaan valua. Suodatinpaperin asemasta voidaan käyttää myös pumpulia. Mikäli kiinteä aine ei liukene nesteeseen, muodostuu heterogeeninen seos, josta liukenematon aine voidaan erottaa suodattamalla. Suodatuksessa hyödynnetään hiukkasten kokoeroja. Suodatusta käytetään mm. jätevesilaitoksilla jäteveden käsittelyssä.

biodieselin valmistus

Aloitimme biodieselin valmistuksen syöttämällä säiliöön 70L rypsiöljyä. Kytkimme reaktiotankin lämmityksen ja kierrätyksen päälle ja lämmitimme sitä seuraavaan aamun asti.

Seuraavana päivänä aloitimme työn seuraavan vaiheen, titrauksen.Ennen työn aloitusta puimme suojavarustuksen päälle. Sekoitimme öljyä hieman ja tämän jälkeen otimme ensimmäisen näyttään näytteenottoventtiilistä, tämän heitimme pois koska ensimmäinen näyte on aina virheellinen. Otimme toisen näytteen ja mittasimme öljyn lämpötilan joka oli 34 astetta.

Aloittaessamme titrauksen laitoimme testikuppiin 10ml metanolia ja lisäsimme siihen 1ml öljyä  (näyte jonka aikaisemmin otimme) ja sekoitimme aineet keskenään perusteellisesti. Tiputimme 4 tippaa indikaattorinestettä seokseen ja aloitimme titrauksen. Tiputimme tippa kerrallaan titranttia seokseen niin kauan että seos muuttui vaaleanpunaiseksi. Seoksen muututtua vaaleanpunaiseksi katsoimme pumpetin asteikolta kuinka paljon titranttia seokseemme meni, jotta saisimme seuraavassa vaiheessa tarvittan KOH:in määrän selville.

Titraustuloksen ollessa selvillä pääsimme seuraavaan vaiheeseen, Pre-Mixin valmistukseen. Mittasimme metanolia 14L ja kaadoimme sen kuulilla varustettuun läpinäkyvään astiaan. Kaadoimme myös KOH:in tähän samaiseen astiaan ja aloitimme käsinpumppauksen. Pumppasimme niin kauan että KOH:i oli liuennut metanolin kanssa keskenään. KOH:in liuettua pumppasimme seoksen raakaöljyn kanssa samaan astiaan. Kierrätimme seosta tunnin ajan ja annoimme laskeutua tunnin. Tämän jälkeen tarkistimme seoksen värin tarkastusputkesta, jonka olisi pitänyt olla melkein mustaa, mutta meillä näin ei ollut. Esteröityminen ei ollut tapahtunut. Lisäsimme siis Pre-Mix astiaan vielä 200ml etanolia ja 100g KOH:ia ja pumppasimme tämän säiliöön raakaöljyn kanssa. Kierrätimme taas tunnin ja annoimme laskeutua tunnin. Tämän jälkeen tarkistimme taas tarkastusputkesta seoksen värin, joka tällä kertaa oli melkein mustaa. Esteröityminen oli tällä kertaa tapahtunut.

Esteröitymisreaktion ollessa hyvä pääsimme aloittamaan seuraavan vaiheen. Glyserolin eroituksen seoksesta. Käynnistimme alipainepumpun ohjauspaneelista ja laitoimme pesutankin lämmityksen päälle ja lämmittimen asetusarvoksi 45 astetta. Tämän jälkeen käynnistimme myös glyserolitankin lämmityksen ja asetusarvoksi laitoimme 55 astetta.

Annoimme alipaineen kehittyä 0,4 bar ja avasimme glyserolin siirtoventtiilin osittain. Tarkkailimme pesutankin alla olevaa läpinäkyvää putkea. Värin vaihtuessa tummasta vaaleaksi aloimme sulkea siirtoventtiiliä, jotta biodieseli ei menisi hukkaan.

Erotettuamme glyserolin, pääsimme seuraavaan vaiheeseen. Metanolin erotus glyserolista.

Laitoimme glyserolin siirtoventtiilin kiinni ja avasimme poistoventtiilin ja pidimme alipaineen alle 0,5 bar samalla mittaria seuraten. Avasimme venttiiliä vain hieman. Liitimme jäähdytysletkun paikoilleen ja annoimme pumpun käydä kaksi tuntia. Tarkkailimme pesutankin alla olevaa putkea. Tarkoituksenamme oli valuttaa kondensoitunut metanoli pois metanolin keräystankista mutta avasimme vahingossa jonkun venttiilin ja kaikki metanoli valui sinne. Putki oli biodiesel valmistusprosessin yläpuolella. Valutimme metanolin myöhemmin putkesta irrottamalla putken paikoiltaan ja siirtämällä metanolin sille tarkoitettuun astiaan.

Erotettuamme glyserolin ja metanolin keskenään pääsimme aloittamaan ensimmäistä vesipesuamme.  Siirsimme biodieselin pesutankkiin ja pumppasimme merkkiin asti vettä. Tämän jälkeen suljimme vesipesun magneettikytkimen ohjauspaneelista. Tämän vaiheen jälkeen annoimme seoksen seistä 2 tuntia. Tämän jälkeen poistimme veden, joka oli raskaampana aineena valunut tankin pohjalle. Tarkkailimme vedenpoistoventtiiliä ja sen väriä, värin vaihtuessa vaaleankeltaiseksi suljimme venttiilin jottei biodiesel valuisi hukkaan. Tehtyämme tämän aloitimme toisen vesipesun. Kytkimme taas vesipesun magneettikytkimen päälle ja odotimme että pesutankin pohjassa oleva läpinäkyvä putki näyttää kirkasta vettä. Avasimme työohjeessa mainitut venttiilit auki jotta saimme muodostettua pesutankkiin ylipaineen mikrokupla suuttimille. Laitoimme alipainepumpun päälle ja annoimme veden valua merkkiin asti. Annoimme seisoa taas 2 tuntia ja pesun loputtua sammutimme myös alipainepumpun ohjauspaneelista. Pesun jälkeen poistimme taas veden vedenpoistoventtiilin kautta ja tarkkailimme tarkastusputken väriä, värin vaihtuessa vaaleankeltaiseksi suljimme venttiilin.

Pesujen jälkeen ja biodieselin ollessa valmista piti tyhjentää glyserolitankki. Suljimme jäähdytysveden ja annoimme paineen tasaantua. Avasimme glyserolin poistoventtiilin ja annoimme sen valua sieltä ulos. Käynnistimme alipainepumpun. Kun glyserolin tulo loppui suljimme poistoventtiilin ja kytkimme alipainepumpun pois päältä. Sammutimme glyserolitankin lämmityksen.

Tämän jälkeen aloitimme biodieselin siirron varastotankkiin. Kytkimme pesutankin lämmityksen pois päältä ja suljimme kaikki venttiilit. Tarkistimme kaikki putket ja letkut että ne ovat tyhjiä. Kytkimme kierrätyspumpun päälle ja odotimme tankin tyhjentymistä. Tankin ollessa tyhjä suljimme tarvittavat venttiilit varmistimme vielä ettei mihinkään putkeen ollut jäänyt nesteitä.

Mittasimme pH-paperilla biodieselin pH:n, joka oli hyvä.  Tarkistimme dieselimme puhtauden joka oli 87 %.

Lopuksi pesimme suodattimet ja siistimme työalueen.

Opinpolku 4

Adsorptio liuoksesta

Työn tarkoituksena oli tutustua molekyylien adsorptioon liuoksesta kiinteän aineen pintaan.

Työssä määritetään etikkahapon adsorptioisotermi aktiivihiileen. Adsorptoitunut määrä saadaan selville mittaamalla liuoksen väkevyys ennen hiilen lisäämistä.

Valmistin viisi etikkahappo liuosta , väkevyyksiltään 0,05, 0,1 0,2 , 0,3 ja 0,5 mol/l.

Punnitsin viiteen eri erlenmeyeriin 2 g aktiivihiiltä. Lisäsin aikasemmin tekemääni etikkahappo liuosta omiin erlenmeyereihin joihin lisäsin myös 2g aktiivihiiltä. Lämmitin liuoksia 15 min ajan allastermostaatissa 30 asteen lämmössä välillä heilutellen.

Lämmityksen jälkeen otin suodatinpaperia ja suodatin lämmitetyt liuokset 50 ml mittapulloihin. Jokaisen liuoksen omaan pulloonsa. Suodatuksen jälkeen aloitin titraamisen. Rakensin titraustelineen ja kaadoin byretttiin 0,1 M NaOH:ia merkkiin asti.

Tein jokaisesta mittapullosta 2, 10ml näytettä jotta saisin jokaisen näytteen keskiarvon selville.

Aloitin titraamisen ja ennen NaOH lisäystä laitoin näytteeseen 4 tippaa fenoliftaleiinia (indikaattori).

Tiputin NaOH tippa kerrallaan näytteeseen niin kauan että väri jäi vaaleanpunaiseksi. Toistin saman näytteillä 0,05 , 0,1, 0,2 ja 0,3.  Ensimmäisestä kahdesta sain titraustuloksen mutta muista en koska ilmeisesti etikkahappo oli haihtunut liuoksistani niin en saanut titraustulosta näistä.

Opinpolku 3

Malmikiven murskaus, seulonta ja jauhatus ja rautamalmin rautapitoisuuden määritys






Työn ensimmäisessä vaiheessa katselimme hieman käytettäviä koneita ja kävimme työohjeen läpi.. Kun olimme tutkineet murskainta tarpeeksi  valitsimme kiven jota käytämme näytteenä työn suorituksessa.
Valitsimme murskattavat kivet lootasta ja hajotimme niitä vasaralla hieman pienemmäksi.
Aloitimme murskauksen ja murskasimme niin kauan että saimme tarvittavan määrän kivimurskaa joka oli tarpeeksi hienoa seuraavaan vaiheeseemme.


Laitoimme murskatun malmikiven seulaan, kiinnitimme kannen tiukasti kiinni laitteen omalla kiinnitysmekanismilla. Käynnistimme seulan 10 minuutin ajastimella. Seuloimme niin monta kertaa että saimme seulottua kivimurskaa mahdollisimman paljon talteen.


Pistimme  seulottua näytettä kahteen  dekantterilasiin ja merkkasimme dekantterilasit jauhatusajan mukaan (60min & 90min). Laitoimme jauhettavan näytteen kuulamyllyn jauhatus-astiaan ja lisäsimme 4 kpl "jauhinkappaleita" eli  keraamisia kuulia.


Kun näyte oli jauhatus-astiassa suljimme sen ja kiinnitimme sen kuulamyllyn alustaan. Asetimme ajastimesta ensimmäiselle näytteelle jauhatusajan 60 minuuttia. Odotimme ajan kuluvan laitetta koko ajan vahtien. Kun ensimmäinen jauhatus oli valmis poistimme kuulat ja näytteen jauhatus-astiasta ja punnitsimme näytteen. Punnituksen jälkeen otimme neljä alinta seulaa ja seuloimme jauhetun näytteen niiden läpi. Teimme saman myös toiselle jauhatuserälle (90 min ).


Jauhetun rautapitoisen malmikiven rautapitoisuuden määrittäminen
Upokkaan vakiopainoon saattaminen


Valitsimme kaksi ehjän näköistä upokasta jotka saatoimme vakiopainoon. Hehkutimme niitä molempia tyhjänä uunissa 800°C noin puoli tuntia.Tämän jälkeen nostimme upokkaat keraamiselle alustalle jäähtymään kymmeneksi minuutiksi jonka jälkeen ne siirrettiin eksikaattoriin 15 minuutiksi. Eksikaattorin jälkeen punnitsimme upokkaan ja otimme lukeman ylös.


Näytteen valmistus


Näytteen valmistamisen aloitimme punnitsemalla malmikivijauhetta 1.7828g dekantterilasiin. Sen jälkeen valmistimme kuningasveden. Dekantterilasiin jossa näyte oli lisättiin noin 10ml kuningasvettä ja sitten lämmitimme sitä hiekkahauteella noin 30 minuuttia laboratoriovettä varovasti lisäten. Kun liuosta oli kuumennettu noin puolituntia laimensimme liuosta vedellä ja suodatimme sen 100ml mittapulloon jossa vähän vettä pohjalla.Kun näyte oli siirretty dekasta suodatinpaperille huolellisesti ja huuhdeltu, lisäsimme mittapulloon 0,5 ml väkevää rikkihappoa ja täytimme laboratoriovedellä merkkiin asti.


Vertailunäytteen valmistus


Saimme opettajalta vertailunäytteen jota punnitsimme 0.7003g, liuotimme sen veteen dekantterilasissa ja lisäsimme 0.5ml väkevää rikkihappoa. Laimensimme laboratoriovedellä 250ml viivaan asti.

Valmistetuista näytteistä otimme 50ml molempaa liuosta  kahteen 400ml dekantterilasiin. Sen jälkeen kumpaankin näytteeseen lisättiin 1ml väkevää vetyperoksidia. Sitten lämmtimme liuoksia lämpölevyllä kellolasilla peitettyinä kunnes liuokset kiehuivat ja kiehumista jatkettiin vetyperoksidiylimäärän hajoittamiseksi.Kiehutuksen jälkeen otimme dekat pois levyltä ja huuhtelimme kellolasit laboratoriovedellä dekkaan. Liuoksiin lisättiin n. 2-3g ammoniumkloridia ja liuokset laimenettiin 150ml:ksi. Lämmitimme liuoksia vetokaapissa kiehuviksi ja otimme pois keittolevyltä. Sen jälkeen lisäsimme väkevää ammoniakkia sekoittaen jotta ruskeanpunainen sakka muodostui.

Sakan sisältävä neste suodatettiin ashless suodatinpaperille ja sakka huuhdeltiin 1% ammoniumnitraatti-liuoksella suodatinpaperiin. Annomme sakan & suodatinpaperin kuivua seuraavalle kerralle.

Taittelimme suodatinpaperin upokkaaseen ja hehkutimme bunsen-polttimella kunnes paperi hiiltyi palamalla miltei kokonaan. Tämän jälkeen laitoimme upokkaat uuniin ja saatoimme sakat sisältävät upokkaan vakiopainoon jotta tulokset olisi mahdollista laskea.

Venttiilit

Venttiilit

 

Venttiilin periaate

-         käsipyörällä voidaan vaikuttaa venttiilin läpi kulkevaan virtaukseen

o   automatisointi korvaa käsipyörän toimilaitteella

-         Kara välittää käsipyörän tai toimilaitteen liikkeen venttiilin sulkuelimelle

-         Tiivisteellä varmistetaan, ettei neste tai kaasu pääse vuotamaan putkiston ulkopuolelle

-         Sulkuelin avaa ja sulkee, osittain tai kokonaan, ainevirtauksen venttiilin läpi

-         Pesä on kokonaisuus, jonka sisällä on sulkuelin vastapintoineen, ja jonka kautta neste tai kaasu kulkeutuvat virratessaan venttiilin läpi

 

Venttiilin käyttö

-         Aina avattava ja suljettava hitaasti

-         Nopea avaaminen tai sulkeminen aiheuttaa paineiskuja putkistoon

è putkiston tai jonkin venttiilin jäljessä olevan laitteen rikkoutuminen

 

Venttiilin liitännät

-         Kierreliitos on yleisin liitäntätapa

-         Hitsausliitos on myös usein käytetty liitostapa, koska silloin voidaan vähentää vuotokohtia putkistossa. Huoltotoimet tosin ovat hitsatussa rakenteessa vaikeampia

-         Laippaliitos on vahva ja luja liitäntätapa. Se tekee huoltotoimet helpoiksi, sillä laippaliitoksen purkamiseksi ei tehdä tulitöitä

 

Venttiilin toimilaite

-         Venttiilin toimilaite on laite, joka sulkee tai avaa venttiilin automaattisesti. Toimilaite korvaa käsivivun tai- vaihteen

-         Auki/kiinni toimilaite, joko avaa tai sulkee venttiilin täysin. Säätökäytössä voidaan venttiili asettaa väliasentoon ohjaussignaalin ohjauksella

-         Toimilaite voidaan varustaa erilaisilla lisävarusteilla kuten rajakytkin, asennoitin, magneettiventtiili jne. Nykyään prosessit ovat aina enemmän ja enemmän automatisoituja, joten toimilaitteita ja niiden lisälaitteita tarvitaan enemmän.

 

Venttiilin lisävarusteet

-         Rajakytkin antaa signaalin valvomoon tai ohjausjärjestelmään onko venttiili auki/kiinni. Rajakytkimiä on mekaanisia ja induktiivisia

-         Magneettiventtiili on ohjauslaite, jonka avulla venttiili avautuu ja sulkeutuu

-         Asennoitin on säätöventtiileissä. Asennoitin saa ohjaussignaalin ohjausjärjestelmästä ja ohjaa ohjaussignaalin perusteella venttiiliä haluttuun asemaan

rajakytkin

asennoitin

 

magneettiventtiili

 

 

 

 

Istukkaventtiili ( lautasventtiili )

-         sulkuelin on kartiomainen tai levymäinen

-         sopiva suurille paineille ja lämpötiloille, yleinen höyryputkistoissa tiiviytensä vuoksi

                                                    

          

                           

                                                                          

-         perusmalli aiheuttaa suuren virtaushäviön

è kehitetty malli, jossa virtaus on suoraa ja sulkuelin liikkuu viistosti

 

 

 

Luistiventtiili

-         sulkuelin on kiilamainen, luisti, joka liikkuu kohtisuoraan nesteen tai kaasun virtaussuuntaan nähden

-         virtaushäviöt ovat venttiilin auki ollessa pienet

-         soveltuu sekä kaasuille että nesteille, sietää hyvin epäpuhtauksia

-         käytetään erityisesti putkistoihin joissa putkien halkaisija on suuri

-         sovelluksia mm. kiilauisti ja levyuisti

Palloventtiili

-         sulkuelin on pallo, jonka läpi on tehty reikä

-         rakenne on yksinkertainen ja virtaushäviöt pienet

-         rakenne sallii venttiilin käytön kumpaan suuntaan tahansa

-         tiivistysongelmat rajoittavat käytön vain suhteellisen puhtaille nesteille

-         yleisimmin vesiputkistojen sulkuventtiili

Kalvoventtiili

-         sulkuelin on kalvo, joka suljettaessa puristuu venttiilipesän pohjalla olevaa kynnystä vasten

-         tiiviys on hyvä, soveltuu mitä erilaisimmille nesteille

-         kalvo on yleensä tekokumia, jonka sisällä on kuituvahviste. Kalvotyyppi valitaan nesteen ominaisuuksien mukaan

Läppäventtiili

-         läppäventtiilissä on pyöreä kehä, jonka keskellä on halkaisijansa ympäri kiertyvä kiekko eli läppä

-         venttiilin ollessa kiinni, läppä poikittain virtaussuuntaan tiivistäen joka puolelta kehää vasten

-         avoimen venttiilin läppä virtauksen suuntainen eli kohtisuoraan kehää nähden

-         ei koskaan täysin tiivis, ei käytetä sulkuventtiilinä

-         käytetään neste- ja kaasuvirtauksen säätöön

 

Neulaventtiili

-         istukkaventtiilin sovellus

-         sulkuelin pitkä, kapea kartio, joka venttiiliä suljettaessa painuu myös kartiomaiseen vastepintaan

-         venttiiliä avatessa virtausaukko suurenee erittäin hitaasti, virtaus ja paine ulosvirtauspuolella kasvavat hitaasti

-         soveltuu erityisesti tarkkaan kaasujen virtaus- ja painesäätöön

Kolmitieventtiili

-         venttiilissä on kahden sijasta kolme virtausaukkoa

-         yleensä kaksi sisäänvirtausaukkoa ja yksi ulosvirtausaukko, tällöin kyseessä sekoitusventtiili

-         rakenteet vaihtelevat valmistajittain

-         erikoistarpeisiin myös nelitieventtiileitä

 

 

Paineenalennusventtiili

-         käytetään kaikenlaisten kaasujen ( esim. paineilma ) varastointipaineen alentamiseen ja vakioimiseen käyttöpaineeseen

-         venttiilissä paineenalennuskammio, johon korkeampipaineinen kaasu pääsee pienen neulaventtiilin kautta

-         kammio rajoittuu osittain joustavaan kalvoon, kalvo on liitetty sekä neulaventtiilin kartioon että jousen välityksellä paineensäätöruuviin

-         jousen kiristäminen nostaa ja löysääminen alentaa käyttöpainetta à toimii vastoin yleistä venttiilien avautumis- ja sulkeutumissääntöä

Varoventtiili

-         estetään painesäiliön tai muun paineistetun laitteen vaurioitumista ylipaineen vuoksi

-         yksinkertaisin varoventtiili on jousella istukkaa vasten puristettu kartio

-         kartio pysyy tiiviisti paikoillaan niin kauan kuin jousen vastapuolella oleva paine ei voita jousen aiheuttamaa puristusvoimaa

 

 

Takaiskuventtiili

-         takaiskuventtiili estää takaisinvirtauksen

è kaasu tai neste virtaa vain yhteen suuntaan eikä takaisinvirtausta synny

-         koostuu yksinkertaisimmillaan samoista osista kuin varoventtiili. Jousi on kuitenkin sen verran löysempi, että kaasu tai neste voi työntää kartion edestään pois ja virrata venttiilin läpi

-         mikäli kaasu tai neste pyrkii virtaamaan päinvastaiseen suuntaan, se saa paineellaan kartion puristumaan istukkaa vasten, ja virtaus tyrehtyy alkuunsa